Eikös olisi mukavaa, jos me kaikki elettäisiin sovussa? Ei sotia, ei riitoja, kaikki olisi kavereita ja mesi virtaisi joissa!
Ikävä kyllä näin ei ole.
Ihminen koettaa rakentaa omaa utopiaansa, paikkaa jota on melkein mahdoton saavuttaa. Miksi?
Koska aina löytyy joku, joka on liian ahne-rahalle tai vallalle- ja kusee homman.
Ihan oikeasti, Marxin sosialismi olisi toiminut, jotenkin, mutta sitä luettiin ihan vituralleen. Senkin ajatussuunnan ideahan oli: "kaikille saman verran, kaikki ovat tasa-arvoisia."
Joten jokaisen meistä pitää rakentaa ihan itse oma utopiansa. Vaikeaahan se on, mutta ehkä saavutettavissa.
Emilie Autumnia lainaten: "Know your dreams, and work like a fucking machine to achieve them!"
Asiasta toiseen. Ajattelin kertoa teille, rakkaat lukijani, niistä asioista jotka ovat minulle tärkeitä.
Tosin en järjestyksessä, sori.
1. Vapaus
Vapaus, rakastan sitä; hengitän sitä; elän siinä. Vapaudella on minulle suuri symbolinen merkitys. Enkä ikinä koskaan halua menettää sitä. Ehkä vapauden kaipuun, tarpeen ja rakastamisen takia en myöskään seurustele. Useimmiten romanttisissa suhteissa on tapana kertoa kaikki, mitä on tehnyt, minne on mennyt, miksi, keiden kanssa aarrgghhh. Se rajoittaa liikaa mun persoonaa ja menemistä, hyi!
Lintu on usein vapauden symboli, siksi pidän niistä kovin <3
Ehkä vielä jonain päivänä mulla on selässä tatuoituna varpusen siivet
2. Perhe
Käsitän perheen hyvin laajana. Esmes mun tädit ja serkut on perhettä. Rakastan niitä kaikkia paljon.
Lähiperhe on sit isä, äiti ja sisarukset. Isä-, äiti- ja sisarpuolet lasketaan kans tähän.
Nuorempana en arvostanu perhettä sen suuremmin. Ne oli siinä ja jeejee. Vasta mun isän kuoleman(27.7.2000) jälkeen aloin miettiä, et nää ei täs aina oo. Ei ikinä tiedä, et millon menetän vaiks äitin tai veljen, tai kenet tahansa.
Monet asiat tajuu sitten vasta, kun ne kadottaa.
Sitten tuli tietty murrosikä ja kaikki oli päin vittua henkisellä tasolla ja elämisen sietämätön keveys tuntu. Murrosikäsenä olin kuitenki aika helppo tapaus
Vasta viime vuosina oon tajunnu, et ne ei ihan oikeasti ole siinä aina. Ne ei vaan oo, ja mitäs sit teen, ku äiti kuolee? Mitä mulle käy?
Sen takia, vaikka asun itekseni ja äitee käy joskus hermoille, koitan olla mahollisimman mukava sille, ja sanoa, et rakastan sitä niin paljon, et mun sydämeen sattuu. Vaikken osaakaan rakastaa kovin hyvin, jos laisinkaan.
Kavereille ja ystäville, jotka joskus kitisee, että porukat on perseestä, sanon, että ei ne aina ole siinä. Nauti nyt niistä, ne rakastaa sua ja uhrais elämäsä sun puolesta.
Tai sit vaa ilmotan et "hih isi *<3*" tai "Hih äiti *<3*"
Minä <3 äiti
3. Kaikki mun esineet, joilla on tunnearvoa
En o ihan varma, et lasketaako tää enemmänki pakkomielteen puolelle? Kaikki esineet, jotka on jonkun toisen antamia on mulle ihan käsittämättömän tärkeitä. En pysty heittämään niitä pois ja voi ei...
Tänäänkin... Siis eilen! Porukat anto mulle ryijyn. Se on nätti ja odottelee seinällepääsyä. Se ryijy on aikanaan saatu mun mammalta (äitin äiti) ja perhana, melkee itkin, ku sain sen. Nyt se sitten seuraa mua kaikkialle.
Paras esimerkki kuitenkin on toi veljen antama lelumustapantteri. Nukun sen vieressä, ihan oikeasti. Satu 21-vee. Se lelu on mulle ihan megatärkee, enkä saa kunnolla unta ilman sitä. Se muistuttaa mua lähiperheestä~~
Miten Carmilla on ihan hassu? Se yritti syyä nappuloita tassusta! Hihi
Niin kattelin tänään Viivin kanssa outoa musikaalia o.,o Kevät koittaa Hitlerille. Se oli tosin hauska :D phih
lauantai 20. marraskuuta 2010
perjantai 12. marraskuuta 2010
If I kiss you where it hurts, will you feel better?
En ole ihan hetkeen kirjoittanut jostain kunnon aiheesta!
Ei vaan tunnu olevan asiaa, voi ei ;<
Mistä puhuisin teille...hmmmm....
Yritin kovasti kirjoittaa teille mielipiteitäni Suomesta, mutta en kyennyt tekemään järkeviä lauseita. Tuli melkein ahdistus voi ei, enkö osaa enää kirjoittaa?
Maailmassa on tuhansia asioita, joista voisin puhua, mutten nyt osaa. Vaikeaa, hankalaa ja kaikinpuolin turhauttavaa...
Haluaisin asumaan ulkomaille, edes hetkeksi! Muutama vuosi, ei se ole paljoa ihmiselämässä, mutta kokemuksena se olisi ihana ja kaunis, ai että ihanaa.
Ehkä kaksoiskansalaisuus?
Niin, voi on vaikeaa kirjoittaa... Yhh...
Ehkä voisin hieman kirjoittaa talvesta.
Minä vihaan talvea, vihaan ihan tosissani!
Talvi on pimeä kylmä ja loputon, se kahlitsee minut turhiin vaatteisiin (etenkin sukkiin!) hyi!
Talvi on lohduton ja pitkä, miksei meillä ole puoli vuotta kestävää kesää? Miksei?
Tosin rakastan tehdä lumiukkoja!
Ha tiedän!
Tiedän tiedän tiedän tiedän!
Kirjoittelen tässä tällä hetkellä lastenkirjaa. Siinä seikkailee kaksi kissanpoikaa. Vimma ja Melu, voisin hieman antaa teille esimakua!
Tämä satu alkaa, niin kuin monet sadut alkavat, sanoilla: olipa kerran.
olipa kerran tässä ihan lähellä; mutta silti tarpeeksi kaukana, ettei sinne jaksaisi lapsen jaloilla mennä, mukava mökki.
Tämä mökki sijaitsi hieman vuoristoisella nummella, ja kaikki tiet nummilta vei tähän mökkiin, niin mukava mökki se oli!
Se oli rakennettu punaisimmistä tiileistä, mitä olet ikinä nähnyt ja sen turpeinen katto oli niin hienosti tehty, ette toisenlaista ole.
Ikkunat ja ovi olivat hienointa vaahteraa ja tuoksuivat miedosti vaahterasiirapilta ja häivähdyksen pannukakuilta.
Kun aurinko paistoi juuri oikealla tavalla keskipäivällä, saattoi kuulla kun nummihaltiat lauloivat moniväristen kukkien päällä ja nähdä kuinka nummihaltioita pienemmät pikkuruiset pikivat tanssivat suurena ryhmänä niittyjen valoisimmilla kohdilla.
Tämä kyseinen mökki, oli juuri sopivan kokoinen kissaperheelle, jonka kissanpentupojat olivat aika raskaleita!
Vanhempi pojista, nimeltään Vimma, oli vilkas ja keksi aina uutta tehtävää ulkona, sisällä, puissa- missä vain! Hän oli juuri sellainen, kuin monet pienet pojat ovat. Aina pahanteossa, vaikka ei kovin tahallaan. Monet Vimman tihutöiksi luullut toimet olivat saaneet alkunsa aivan hyväksi aiotusta teoista, ne vain sattuivat hieman epäonnistumaan silloin tällöin.
Vimmalla oli pienempi veli, Melu. Melua ei ihan heti uskoisi Vimman pikkuveljeksi, sillä Melu oli rauhallisempi. Ei kuitenkaan niin rauhallinen, että tahattomista, tai tahallisista tihutöistä olisi voinut olla erossa
Eräänä erikoisen aurinkoisena päivänä, kun taivas oli sininen ja yksi leivän muotoinen pilvenhattara leijui taivaalla Vimma ja Melu halusivat lähteä ulos viettämään aikaa.
Kissaäiti kehoitti heitä olemaan varovainen, ja että he eivät saisi mennä ilman aikuista ulos kylän rajoilta.
-"Ei äiti, ei me mennä!" Sanoi Vimma
-"ei ei ei" Säesti Melu veljeään
Niin veljekset lähtivät matkaan, mukanaan ruudulliset eväspussukat, jotka äiti oli antanut. Pojilla oli nimittäin ikävä tapa myöhästyä ruoka-ajoilta.
He mennä kävelivät kylänraitilla ja miettivät, mitä tehdä? Kylä oli niin tylsä paikka!
-"Voisimme mennä joelle uimaan, pyydetään vaikka Myyrän mummo vahtimaan." Ehdotti Melu, ja katsoi veljeään toiveikkaasti.
Vimma näytti mietteliäältä ja rapsutti vasemman korvansa takaa tassulla
-"Niin, tai sitten voisimme vaikka- äh en minä keksi mitään!" Tuhahti Vimma, potkaisi pikkukiveä ja laittoi käpälänsä rinnan päälle.
Pian tieltä kuului innostunutta huutoa ja juoksuaskelia.
-"Vimma ja Melu! Vimma ja Melu!!" Huuteli juoksija
-"Voi, kuka sieltä tulee?" Ihmetteli Melu ja höristi korviaan, jos hän tunnistaisi tulijan.
-"Haha! Mutta eikös se olekin naapuritalon Maire?" Vimma huudahti! Hän ei ollut nähnyt pesukarhuystäväänsä moneen aikaan.
olkaa hyvät! Pahoittelen pieniä o-kirjaimia. Asia on niin, että copypastetan sen o-kirjaimen aina höhöö. Tässä koneessa ei ole oota, oota ei oo, ei oo
Ei vaan tunnu olevan asiaa, voi ei ;<
Mistä puhuisin teille...hmmmm....
Yritin kovasti kirjoittaa teille mielipiteitäni Suomesta, mutta en kyennyt tekemään järkeviä lauseita. Tuli melkein ahdistus voi ei, enkö osaa enää kirjoittaa?
Maailmassa on tuhansia asioita, joista voisin puhua, mutten nyt osaa. Vaikeaa, hankalaa ja kaikinpuolin turhauttavaa...
Haluaisin asumaan ulkomaille, edes hetkeksi! Muutama vuosi, ei se ole paljoa ihmiselämässä, mutta kokemuksena se olisi ihana ja kaunis, ai että ihanaa.
Ehkä kaksoiskansalaisuus?
Niin, voi on vaikeaa kirjoittaa... Yhh...
Ehkä voisin hieman kirjoittaa talvesta.
Minä vihaan talvea, vihaan ihan tosissani!
Talvi on pimeä kylmä ja loputon, se kahlitsee minut turhiin vaatteisiin (etenkin sukkiin!) hyi!
Talvi on lohduton ja pitkä, miksei meillä ole puoli vuotta kestävää kesää? Miksei?
Tosin rakastan tehdä lumiukkoja!
Ha tiedän!
Tiedän tiedän tiedän tiedän!
Kirjoittelen tässä tällä hetkellä lastenkirjaa. Siinä seikkailee kaksi kissanpoikaa. Vimma ja Melu, voisin hieman antaa teille esimakua!
Tämä satu alkaa, niin kuin monet sadut alkavat, sanoilla: olipa kerran.
olipa kerran tässä ihan lähellä; mutta silti tarpeeksi kaukana, ettei sinne jaksaisi lapsen jaloilla mennä, mukava mökki.
Tämä mökki sijaitsi hieman vuoristoisella nummella, ja kaikki tiet nummilta vei tähän mökkiin, niin mukava mökki se oli!
Se oli rakennettu punaisimmistä tiileistä, mitä olet ikinä nähnyt ja sen turpeinen katto oli niin hienosti tehty, ette toisenlaista ole.
Ikkunat ja ovi olivat hienointa vaahteraa ja tuoksuivat miedosti vaahterasiirapilta ja häivähdyksen pannukakuilta.
Kun aurinko paistoi juuri oikealla tavalla keskipäivällä, saattoi kuulla kun nummihaltiat lauloivat moniväristen kukkien päällä ja nähdä kuinka nummihaltioita pienemmät pikkuruiset pikivat tanssivat suurena ryhmänä niittyjen valoisimmilla kohdilla.
Tämä kyseinen mökki, oli juuri sopivan kokoinen kissaperheelle, jonka kissanpentupojat olivat aika raskaleita!
Vanhempi pojista, nimeltään Vimma, oli vilkas ja keksi aina uutta tehtävää ulkona, sisällä, puissa- missä vain! Hän oli juuri sellainen, kuin monet pienet pojat ovat. Aina pahanteossa, vaikka ei kovin tahallaan. Monet Vimman tihutöiksi luullut toimet olivat saaneet alkunsa aivan hyväksi aiotusta teoista, ne vain sattuivat hieman epäonnistumaan silloin tällöin.
Vimmalla oli pienempi veli, Melu. Melua ei ihan heti uskoisi Vimman pikkuveljeksi, sillä Melu oli rauhallisempi. Ei kuitenkaan niin rauhallinen, että tahattomista, tai tahallisista tihutöistä olisi voinut olla erossa
Eräänä erikoisen aurinkoisena päivänä, kun taivas oli sininen ja yksi leivän muotoinen pilvenhattara leijui taivaalla Vimma ja Melu halusivat lähteä ulos viettämään aikaa.
Kissaäiti kehoitti heitä olemaan varovainen, ja että he eivät saisi mennä ilman aikuista ulos kylän rajoilta.
-"Ei äiti, ei me mennä!" Sanoi Vimma
-"ei ei ei" Säesti Melu veljeään
Niin veljekset lähtivät matkaan, mukanaan ruudulliset eväspussukat, jotka äiti oli antanut. Pojilla oli nimittäin ikävä tapa myöhästyä ruoka-ajoilta.
He mennä kävelivät kylänraitilla ja miettivät, mitä tehdä? Kylä oli niin tylsä paikka!
-"Voisimme mennä joelle uimaan, pyydetään vaikka Myyrän mummo vahtimaan." Ehdotti Melu, ja katsoi veljeään toiveikkaasti.
Vimma näytti mietteliäältä ja rapsutti vasemman korvansa takaa tassulla
-"Niin, tai sitten voisimme vaikka- äh en minä keksi mitään!" Tuhahti Vimma, potkaisi pikkukiveä ja laittoi käpälänsä rinnan päälle.
Pian tieltä kuului innostunutta huutoa ja juoksuaskelia.
-"Vimma ja Melu! Vimma ja Melu!!" Huuteli juoksija
-"Voi, kuka sieltä tulee?" Ihmetteli Melu ja höristi korviaan, jos hän tunnistaisi tulijan.
-"Haha! Mutta eikös se olekin naapuritalon Maire?" Vimma huudahti! Hän ei ollut nähnyt pesukarhuystäväänsä moneen aikaan.
olkaa hyvät! Pahoittelen pieniä o-kirjaimia. Asia on niin, että copypastetan sen o-kirjaimen aina höhöö. Tässä koneessa ei ole oota, oota ei oo, ei oo
Runs in the family
Now, about my mental health, since everyone must be more than interested about the things, that happen in my head!
I have a curious illness, what is called "bi-polar", although I prefer "manic-depression". Manic-depression gives you a better picture of it all ;D
Basically this thing makes my life a fucking rollercoaster sometimes.
In my latest post, I told you, that I have been happy lately, really happy! In that happiness, there's one downfall. I usually come crashing down, and that can happen in one day, which -of course- makes me dance on the edge of the knife 24/7/365.
In one day or two weeks or a month or a year, I may be happy. Altho in my case I'm not just happy, I'm in hypo-mania. That is a lighter form of mania.
Naturally there is also the harmony-state, when I am not in hypo-mania or depression.
Usually, the longer I am in that state of mind I become happier and you guys can see it. I mean, that is what you are used to see. While being depressed I rarely go out, expect when I take my dog out, but that is something I have to do. So that we do not count as "going out".
Merely a handful of people have seen me while during depression. With that I mean, people who has seen the depression. Those people, who I have not faked happiness.
How does this, and a whole bunch of other mental disorders and such stuff effect on my personal life? In many ways.
Well, let's take my favourite ranting subject! Love that is.
I am -believe it, or not- capable of feeling love, and love other human-being. The difficult part is this: Telling it, expressing it, and also the fact; that I am emotionally damaged. All of these makes any-kind-of-expression-of-love very difficult. But not impossible!
I also have a constant fear, that people want to hurt me emotionally. That has happened.
For a funny off-route, I'll tell you about the latest things, what happened:
I was in love, seriously. I loved her, I really did.
I thought, that she felt that too. But no, no, no.
She just deceived me, lied to me, made my hopes high and made me come crashing down.
She told me beautiful things, things I've never heard.
About 5 times she was supposed to come here. She never did. I guess, she never even left? At least at those times I was not able to reach her thru phone.
I shed a sea-full of tears because of her. Apparently I was only a toy.
And all she ever did, was that she ripped my heart out of chest. Never saying sorry about that.
And now she is pondering, why on earth I'm angry to her? You know what? Fuck you.
I do not love her anymore, btw.
So, for already emotionally damaged that was quite a hit.
Although, I may have a slight crush, but not to that person. She could hit her head and die, for all I care...
What was I telling you about?
Yes, my irrational mind. Ahem.
That bi-polar afflicts on my life in many ways. I do the best art, when I'm depressed. While the harmony I am almost like a human, times of hypo-mania I swear I could learn how to fly.
The question what you may ask now is "Why on earth you nutcracker-case do not have a medication?"
In fact, I have had a few pills. The first ones were too light, apparently the doctor calculated my depression points wrongly, or I lied to him. Can't remember.
The second ones actually worked, but then happened this: after four months they began to loose the effect.
And for now, I am thinking of getting meds again. Because the depressions have been more severe and longer.
Just for you to know, I am not a cutter. Got this habit of wearing my scars inside, where no-one can see them.
Quoting a friend of mine: "You'll be able to see my light, but probably never my dark"
That's for now my doves!
I have a curious illness, what is called "bi-polar", although I prefer "manic-depression". Manic-depression gives you a better picture of it all ;D
Basically this thing makes my life a fucking rollercoaster sometimes.
In my latest post, I told you, that I have been happy lately, really happy! In that happiness, there's one downfall. I usually come crashing down, and that can happen in one day, which -of course- makes me dance on the edge of the knife 24/7/365.
In one day or two weeks or a month or a year, I may be happy. Altho in my case I'm not just happy, I'm in hypo-mania. That is a lighter form of mania.
Naturally there is also the harmony-state, when I am not in hypo-mania or depression.
Usually, the longer I am in that state of mind I become happier and you guys can see it. I mean, that is what you are used to see. While being depressed I rarely go out, expect when I take my dog out, but that is something I have to do. So that we do not count as "going out".
Merely a handful of people have seen me while during depression. With that I mean, people who has seen the depression. Those people, who I have not faked happiness.
How does this, and a whole bunch of other mental disorders and such stuff effect on my personal life? In many ways.
Well, let's take my favourite ranting subject! Love that is.
I am -believe it, or not- capable of feeling love, and love other human-being. The difficult part is this: Telling it, expressing it, and also the fact; that I am emotionally damaged. All of these makes any-kind-of-expression-of-love very difficult. But not impossible!
I also have a constant fear, that people want to hurt me emotionally. That has happened.
For a funny off-route, I'll tell you about the latest things, what happened:
I was in love, seriously. I loved her, I really did.
I thought, that she felt that too. But no, no, no.
She just deceived me, lied to me, made my hopes high and made me come crashing down.
She told me beautiful things, things I've never heard.
About 5 times she was supposed to come here. She never did. I guess, she never even left? At least at those times I was not able to reach her thru phone.
I shed a sea-full of tears because of her. Apparently I was only a toy.
And all she ever did, was that she ripped my heart out of chest. Never saying sorry about that.
And now she is pondering, why on earth I'm angry to her? You know what? Fuck you.
I do not love her anymore, btw.
So, for already emotionally damaged that was quite a hit.
Although, I may have a slight crush, but not to that person. She could hit her head and die, for all I care...
What was I telling you about?
Yes, my irrational mind. Ahem.
That bi-polar afflicts on my life in many ways. I do the best art, when I'm depressed. While the harmony I am almost like a human, times of hypo-mania I swear I could learn how to fly.
The question what you may ask now is "Why on earth you nutcracker-case do not have a medication?"
In fact, I have had a few pills. The first ones were too light, apparently the doctor calculated my depression points wrongly, or I lied to him. Can't remember.
The second ones actually worked, but then happened this: after four months they began to loose the effect.
And for now, I am thinking of getting meds again. Because the depressions have been more severe and longer.
Just for you to know, I am not a cutter. Got this habit of wearing my scars inside, where no-one can see them.
Quoting a friend of mine: "You'll be able to see my light, but probably never my dark"
That's for now my doves!
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Arond each corner, there's a channge
Vietin kolme päivää Kouvolassa piirrellen. Vaikka vikan päivän pitiki askarrellapaskarrella hattu! Tein Pikachu-hatun :3 khih
Ekana päivänä meitä oli paljon! Tosi tosi tosi paljon, hui! Moni niistä oli pelottava ja hurja nutturapää.
Ekassa tehtävässä piti piirtää kaks elämän kohokohtaa. Sellanen mikä on jo tapahtunut ja sit, mitä oottelee tulevalta. Jo tapahtuneeseen piirsin riparin. Siis en mitään ryhmäkuvaa, vaan kuvan, jossa keskellä soikiossa on risti ja ristin eessä pin-up likka heh, taustalle japanilaisia pilviä ja soikion oikealle puolelle ankkurin, vasemmalle sydämen ja ylös laivan. Teksti piti kirjottaa siihen kans, mut vaan yks lause. Kirjottelin siihen: "Jottei yksikään, joka häneen uskoo jäisi pimeyteen, vaan saisi iankaikkisen elämän".
Tulevaisuuskuvaan piti tehä kuva, mitä toivoo tulevalta. Piirsin new school-pääskyn, tähtiä sen yläpuolelle ja ales taas pilviä.Tekstinä oli "Jos minulla on vapauteni, minulla on kaikki"
Päivänä kaksi (pääsin jatkoon) piti stailaa Gaga ja sen lava :D nauratti... Gagasta tuli upea, mut lavasta ei niin ;<
Kolmantena askarreltiin, tein Pikachu-hatun ja sit piti piirtää kuva, mihin on suunnitellu puutarhajuhlat. Tein iloiset " 'aikuisten' pokemonfanien kokoontuminen"-juhlat :3
Hienoo ois, jos pääsis siihe kouluun! Vaikutti kivalta ja voi, saan piirtää! Jännityksella odottelemme tuloksia...
Mulla oli muutakin asiaa... hmmm...
Ainiin!
Viimeaikoina, oon ollu hurjan ilonen!
Vastoin yleisiä käsityksiä, en o aina sellanen, et ku oisin spiidiä vetäny. Hetki sitten olin kovin vetämätön ja maissa. Pidin yhteyttä viiteen-kuuteen ihmiseen, koska ne piti muhun...
Mutta siis! Viime aikoina, olen ollut iloinen, hih kivaa!
Vaikka tosin oon lihonu, vissii... En anna sen häiritä, tuokaa lisää makeisia!
Tekisi mieli jäätelöä... Yrrrrrr
Viivi, kiltti, tule kylään nyt :3 tuo jäätelöä, kiitos! <3
(tiien, et kuiteki luet, hähä)
Saan aika usein talvella tälläsiä "pakko saada syödä yöllä"-juttuja. Varmaan liittyy siihen, et valo vähenee ja keho alkaa bulkata talvea varten. Ihme eläin oon :D Karhu!
Tuli syömisestä mieleen että:
Voisin elää karkilla, jos se ei lihottaisi/tuhoaisi hampaita ja terveyttä.
Miksi kaikki kiva elämässä on joko moraalitonta tai lihottavaa?
http://www.youtube.com/watch?v=S_oLCJIYOVU
oon ihan mielistyny tohon biisiin :3
Rakkaudella: Satu
Ekana päivänä meitä oli paljon! Tosi tosi tosi paljon, hui! Moni niistä oli pelottava ja hurja nutturapää.
Ekassa tehtävässä piti piirtää kaks elämän kohokohtaa. Sellanen mikä on jo tapahtunut ja sit, mitä oottelee tulevalta. Jo tapahtuneeseen piirsin riparin. Siis en mitään ryhmäkuvaa, vaan kuvan, jossa keskellä soikiossa on risti ja ristin eessä pin-up likka heh, taustalle japanilaisia pilviä ja soikion oikealle puolelle ankkurin, vasemmalle sydämen ja ylös laivan. Teksti piti kirjottaa siihen kans, mut vaan yks lause. Kirjottelin siihen: "Jottei yksikään, joka häneen uskoo jäisi pimeyteen, vaan saisi iankaikkisen elämän".
Tulevaisuuskuvaan piti tehä kuva, mitä toivoo tulevalta. Piirsin new school-pääskyn, tähtiä sen yläpuolelle ja ales taas pilviä.Tekstinä oli "Jos minulla on vapauteni, minulla on kaikki"
Päivänä kaksi (pääsin jatkoon) piti stailaa Gaga ja sen lava :D nauratti... Gagasta tuli upea, mut lavasta ei niin ;<
Kolmantena askarreltiin, tein Pikachu-hatun ja sit piti piirtää kuva, mihin on suunnitellu puutarhajuhlat. Tein iloiset " 'aikuisten' pokemonfanien kokoontuminen"-juhlat :3
Hienoo ois, jos pääsis siihe kouluun! Vaikutti kivalta ja voi, saan piirtää! Jännityksella odottelemme tuloksia...
Mulla oli muutakin asiaa... hmmm...
Ainiin!
Viimeaikoina, oon ollu hurjan ilonen!
Vastoin yleisiä käsityksiä, en o aina sellanen, et ku oisin spiidiä vetäny. Hetki sitten olin kovin vetämätön ja maissa. Pidin yhteyttä viiteen-kuuteen ihmiseen, koska ne piti muhun...
Mutta siis! Viime aikoina, olen ollut iloinen, hih kivaa!
Vaikka tosin oon lihonu, vissii... En anna sen häiritä, tuokaa lisää makeisia!
Tekisi mieli jäätelöä... Yrrrrrr
Viivi, kiltti, tule kylään nyt :3 tuo jäätelöä, kiitos! <3
(tiien, et kuiteki luet, hähä)
Saan aika usein talvella tälläsiä "pakko saada syödä yöllä"-juttuja. Varmaan liittyy siihen, et valo vähenee ja keho alkaa bulkata talvea varten. Ihme eläin oon :D Karhu!
Tuli syömisestä mieleen että:
Voisin elää karkilla, jos se ei lihottaisi/tuhoaisi hampaita ja terveyttä.
Miksi kaikki kiva elämässä on joko moraalitonta tai lihottavaa?
http://www.youtube.com/watch?v=S_oLCJIYOVU
oon ihan mielistyny tohon biisiin :3
Rakkaudella: Satu
tiistai 7. syyskuuta 2010
Täällä taas
Alotin iltalukion, et sais nostettua KA:ta. Ehkä joskus pääsis viel opiskelee sit yhteisöpedagokiks! Musta tulee isänmaantoivojen kasvattaja, vapise Suomi!
Meidän nuoret o kuitenki sun, mun ja naapurin Saimin tulevaisuus. Ne on ihan pieniä viel, ja joutuu kovaan maailmaan. Ne ei tiedä, miten tehä oikeet valinnat; toisil ei oo ollu ikinä oikee valmiuksia miettiä mitään eettisesti. Tietyt miettii liikaaki.
Jotkut tulee vaikeista oloista kotoa ja toisilla elämä on helppoa ku heinänteko.
Joidenki pitää pitää huolta vanhemmistaa; ja toiset ei oo ikin kokenu sellasta rakkautta ja turvaa, mikä perhees pitäis olla.
Niitä mä tahon kasvattaa ja ohjaa siihe, et yhteiskunta ois joskus viel sellanen, et kaikil ois rakkautta, vaatteet, ruokaa ja sit viel rahaaki. Tää kyl on aika naiivi ja optimistinen unelma... Ei se vissii ikin toteudu, ei ainakaa mun elinaikana! Toivoa kuitenki saa :)
Pointti on siis, et noi nuoret o meiän tulevaisuus. Miettikää parii otteesee, ennenku alatte taas paasaa, kui nuoriso on paskaa ja ei osaa mitää.
Iltalukios on ihan mielettömän kivaa! Kaik opet tosi inspiroivia ja -ette ikin usko- en malta koskaan venaa uutta äikäntuntia! Haha, ajatella et viel kaks vuotta sit, se oli yks niist aineist, joita en voinu sietää? Kaiketi oon kasvanu viimisen vuoden aikana henkisesti? Jännää, aikuistun! Pelottavaa suorastaan, mutta ehdottomasti hykerryttävän, kikerryttävän jännää!
Kävin salilla tos maanantaina pikatreenis. Näin siel vanhan liikanmaikan, se sano et oon laihtunu :D Tai siis ilmasi asiasa näin "sulta on massaa hävinny". Tulin niin onnelliseks siitä hiiih <3 Sit juteltii kaikkea liikunnasta ja ope oli tyytyväinen, ku oon alottanu säännölliset treenit :) Niin oon mute minäkin! Parempi fiilis, ku saa liikkua aijai!
Huomen ois Kymppilinjan keikka Armaas! Sinne pitää päästä <3
Vielku Asa tulis Kotkaa keikkaa...
Tietyil Suomiräp-artisteil on paljoki asiaa ;D
Rakkaudella: Satu
p.s: Kymppilinjan Kaupunkilapset on hieno biisi!
http://www.youtube.com/watch?v=0lqAITkYLKs&feature=related
Meidän nuoret o kuitenki sun, mun ja naapurin Saimin tulevaisuus. Ne on ihan pieniä viel, ja joutuu kovaan maailmaan. Ne ei tiedä, miten tehä oikeet valinnat; toisil ei oo ollu ikinä oikee valmiuksia miettiä mitään eettisesti. Tietyt miettii liikaaki.
Jotkut tulee vaikeista oloista kotoa ja toisilla elämä on helppoa ku heinänteko.
Joidenki pitää pitää huolta vanhemmistaa; ja toiset ei oo ikin kokenu sellasta rakkautta ja turvaa, mikä perhees pitäis olla.
Niitä mä tahon kasvattaa ja ohjaa siihe, et yhteiskunta ois joskus viel sellanen, et kaikil ois rakkautta, vaatteet, ruokaa ja sit viel rahaaki. Tää kyl on aika naiivi ja optimistinen unelma... Ei se vissii ikin toteudu, ei ainakaa mun elinaikana! Toivoa kuitenki saa :)
Pointti on siis, et noi nuoret o meiän tulevaisuus. Miettikää parii otteesee, ennenku alatte taas paasaa, kui nuoriso on paskaa ja ei osaa mitää.
Iltalukios on ihan mielettömän kivaa! Kaik opet tosi inspiroivia ja -ette ikin usko- en malta koskaan venaa uutta äikäntuntia! Haha, ajatella et viel kaks vuotta sit, se oli yks niist aineist, joita en voinu sietää? Kaiketi oon kasvanu viimisen vuoden aikana henkisesti? Jännää, aikuistun! Pelottavaa suorastaan, mutta ehdottomasti hykerryttävän, kikerryttävän jännää!
Kävin salilla tos maanantaina pikatreenis. Näin siel vanhan liikanmaikan, se sano et oon laihtunu :D Tai siis ilmasi asiasa näin "sulta on massaa hävinny". Tulin niin onnelliseks siitä hiiih <3 Sit juteltii kaikkea liikunnasta ja ope oli tyytyväinen, ku oon alottanu säännölliset treenit :) Niin oon mute minäkin! Parempi fiilis, ku saa liikkua aijai!
Huomen ois Kymppilinjan keikka Armaas! Sinne pitää päästä <3
Vielku Asa tulis Kotkaa keikkaa...
Tietyil Suomiräp-artisteil on paljoki asiaa ;D
Rakkaudella: Satu
p.s: Kymppilinjan Kaupunkilapset on hieno biisi!
http://www.youtube.com/watch?v=0lqAITkYLKs&feature=related
torstai 26. elokuuta 2010
The point of it all
I feel, like running from it all
maybe it is the autumn?
maybe I'm just -once again- making me repeat myself, the known pattern of my acting, of my mind
maybe this situation is too scary?
maybe I just want something else to think about?
or somebody else
maybe I'm just insane.
Now what I need to feel the fact that I am alive, and that is the most fun stuff ever?
What I need to take, and how big doze?
How I need to take it?
Maybe the medication is needed afterall?
A glass of champange accompanies the medication
The brightest light also withholds the greatest shadow, for that I am sure
Maybe I am almost human afterall?
But I tell you, and make a note of this:
Never fuck with a songwriter
http://www.youtube.com/watch?v=AResxnZrY5k&feature=channel
maybe it is the autumn?
maybe I'm just -once again- making me repeat myself, the known pattern of my acting, of my mind
maybe this situation is too scary?
maybe I just want something else to think about?
or somebody else
maybe I'm just insane.
Now what I need to feel the fact that I am alive, and that is the most fun stuff ever?
What I need to take, and how big doze?
How I need to take it?
Maybe the medication is needed afterall?
A glass of champange accompanies the medication
The brightest light also withholds the greatest shadow, for that I am sure
Maybe I am almost human afterall?
But I tell you, and make a note of this:
Never fuck with a songwriter
http://www.youtube.com/watch?v=AResxnZrY5k&feature=channel
tiistai 24. elokuuta 2010
update spree
Now that the pain mysteriously faded
I can write!
This time about relationships!
Have I ranted about this before?
Well actually it consideres relationships, sex and other ppl's opinions + mine.
The common opinion is:
If you sleep around and not have a relationship
you_are_a_whore
fuck that really, seriously and big time.
Why you or I are a whore then, if you like to sleep around?
-Because you do not know the person who you sleep with,
-you met him/her last night,
-and you had sex? Right?
-You do not love him/her? No?
-Why did you sleep together?
-Because you wanted.
That makes a whore?
I always thought that whores, unlucky ladies, prostitues sell themselves! That's what I was told...
Other ppl are afaird to love, because when you love you may loose the feeling
Some just don't go for dating
In my case, I have issues with trust and someone being that close to me (humans will deceive you sooner or later)
It just does not get to me.
Why should one first date some person, who eshe find physically attractive, in order to sleep with?
If she's nice, polite, if they share the same opinions?
Or if she was just there, when one needed her or anyone at the most?
Because everyone are not really searching for the one. She'll pass the way one day.
But before that, ther's a lot to go through.
love, tea and cupcakes
yours truly:
Faerytale
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
